Amstaff kennel Masterbolt

[Home] - [About Us] - [ News ] - [Our Dogs] - [Amstaff Info] - [ Photos ] - [Guestbook & Links ]


>>English

Amerikanstaffordshirenterrierin historia
historia on jokseenkin samanlainen kun staffordshirenbullterrierillä eli staffilla. Molemmat rodut ovat lähtöisin samasta englantilaisesta kantatyypistä bull-and-terrieristä. Nykypäivänä amstaffi ja staffi eroavat toisistaan sekä ulkonäkönsä, että luonteensa puolesta ja ovat kaksi täysin erillistä rotua. Amstaffit siirtyivät siirtolaisten mukana 1800-luvulla Amerikkaan missä kaikki on "vähän suurempaa ja kauniimpaa". Näin myös amstaffista jalostettiin hieman suurikokoisempi ja linjakkaampi ja sen työominaisuuksia korostettiin. Amstaffit toimivatkin alkujaan farmeilla vahti- ja metsästyskoirina. Koiria käytettiin jonkun verran myös julmiin, nykypäivänä länsimaissa kiellettyihin koiratappeluihin. Amerikan kennelliitto hyväksyi amstaffin rotumääritelmän vuonna 1936, jolloin valvottu kasvatus alkoi. Vaikka amstaffia on jo pitkään jalostettu perhe- ja näyttelykoiraksi, on tosiasia kuitenkin vielä se, että amstaffi saattaa aikuisena koirana osoittaa aggressivisuutta muita saman sukupuolen edustajia kohtaan. Kansainvälisen kennelliiton hyväksymää ja rekisteröimää amstaffia, kuten ei staffiakaan tulisi sekoittaa sekarotuisiin pit bulleihin, jotka muistuttavat ulkonäkönsä puolesta toisiaan.

Yleistä
Amstaffi on kokoonsa nähden erittäin voimakas koira. Varsinaisia terrieripiirteitä amstaffissa ovat peräänantamattomuus, sitkeys ja ketteryys. Amstaffi on koira, joka vaatii kunnon peruskoulutuksen ja runsaasti liikuntaa, sekä muuta aktivointia. Amstaffi on erittäin palvelualtis ja soveltuu siksi monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Amstaffeja voi nähdä agility radalla, tottelevaisuus kisoissa, rauniokoira tehtävissä, hakumetsällä, vesipelastuksessa, jälkimaastossa siis lähes missä tahansa. Ensisijaisesti on Amstaffi kuitenkin mahtava seurakoira.

Mikäli amstaffi ei saa tarpeeksi tekemistä, on kodin irtaimisto helposti vaarassa. Amstaffi on vaativa koira, mutta runsaan palvelusalttiudensa ansioista se palkitsee kouluttajansa oppimalla lähes mitä tahansa.

 

Luonne
leimautuu hyvin voimakkaasti omistajaansa/perheeseensä ja joutuessaan perheestään eroon on usein seurauksena suru, joka ilmenee ruokahaluttomuutena ja apaattisuutena. Amstaffi on oiva lapsiperheen koira, sillä sen pitkä pinna kestää rajummatkin leikit, tosin lasten ulkoilutettavaksi se ei voimiensa takia sovellu. Amstaffi vahtii perheen omaisuutta yksinollessaan hanakasti, mutta varsinaiseksi vahtikoiraksi siitä ei juuri ole, jokainen vierailija kun otetaan riemuin vastaan. Amstaffin luonne tulisi olla avoin eikä sen tulisi koskaan olla kyräilevä tai salakavala. Kodin ulkopuolella ei aikuinen amstaffi juuri vieraista ihmisistä piittaa, jolloin se antaa usein välinpitämättömän kuvan itsestään. Tämä kuva kuitenkin katoaa vieraillessa amstaffin kotona, yksikään vieras kun ei voi välttyä amstaffin tervehdyksiltä.





Käyttäytyminen
Pentuiästä lähtien amstaffin tulisi saada runsaasti positiivisia ja sosiaalisia kokemuksia toisten koirien kanssa, jotta se vanhempana tulisi paremmin saman sukupuolen edustajien kanssa toimeen. Varsinaista "koirapuistokoiraa" amstaffista harvemmin kuitenkaan saa, mutta tottelevaisuus- ja sosiaalisuuskoulutuksella voi tähän asiaan vaikuttaa paljon. Amstaffi on koira, joka tulisi aina ja joka paikassa olla omistajansa hallinnassa.

Rotumääritelmä
Rotumääritelmän mukaan amstaffin tulee kokoonsa nähden ilmentää suurta voimaa ja sen tulee olla lihaksikas ja kompakti mutta silti sopusuhtainen. Liikkeet ovat maatavoittavat ja ketterät. Uroksen säkäkorkeus tulisi olla n.46 - 49 cm ja nartun n. 43 - 46cm. Käytännössä nämä koot ovat hyvin viitteellisiä ja valtaosa maailman amstaffeista ylittää nämä säkäkorkeudet. Amstaffin korvat tulisi typistämättöminä olla nk. ruusukorvat tai puolipystyt, luppakorvista rangaistaan. Amstaffin luonteen tulee olla rohkea, valpas ja ympäristöstään kiinnostunut. Väriltään amstaffi voi olla melkein minkä värinen tahansa, kuitenkaan ei yli 80% valkoista, ns. black and tan eikä maksan väriä suositella. Amstaffin turkki on lyhyt ja sileä ja erittäin helppo hoitoinen ns. "wash and go" turkki.



 

Terveys
Suomessa amstaffit kuuluvat PEVISAan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien seuranta ohjelma) Vuoden 2005 alusta lähtien vaaditaan jalostukseen käytettäviltä amstaffeilta viralliset silmä-, lonkka- ja kyynärpää tutkimukset. 4 vuoden seuranta ajan tuloksena päädyttiin amstaffeilla laittamaan jalostukseen raja-arvoiksi lonkkien osalta C. Kyynärpäiden ja silmien osalta ei rajoituksia toistaiseksi ole. Lisää terveystietoa ja tilastoja löytyy yhdistyksen sivuilta www.amstaffiyhdistys.net

Amstaffeilla ilmenee jonkin verran lonkkavikaa ja vaikka ei helposti huonoista lonkista oireile tulisi tähän kiinnittää kasvattajien osalta paljon huomiota. On totta että hyvässä lihaskunnossa oleva amstaffi ei helposti osoita lonkkavian oireita ja tähän on syynä myös amstaffin korkea kivunsietokynnys. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vakava lonkkavika aiheuttaisi amstaffeille, niin kuin muillekin roduille kipua ja tuskaa, varsinkin kun vakavaan lonkkavikaan usein liittyy myös nivelrikkoja. Toki lonkkiin kuin muihinkin kasvuhäiriöihin vaikuttavat myös muut kuin perinnölliset tekijät, kuten ruokinta ja liikunta.

Silmäsairauksia on löytynyt Suomessa ainoastaan muutama yksittäinen tapaus ja muutama tapaus joissa korilta on löytynyt sisäänpäin kasvavia ripsiä. Silti on kasvattajat katsoneet aiheellisiksi jatkaa silmien virallisia tutkimuksia, mikä osoittaakin suurta vastuuntunnetta rotuamme kohtaan.

Vuonna 1999 kuvattiin Suomessa ensimmäistä kertaa suurempi määrä amstaffien kyynärpäitä ja OD tapauksia todettiin monta, joista muutama koira on jouduttu hoitamaan leikkauksella. Etupään kasvuhäiriöt, varsinkin vian ollessa kyynärnivelessä, ovat erittäin kivuliaita ja ilmenevät nimenomaan kasvuvaiheen ollessa nopeimmillaan. Häiriö onkin yleensä seurauksena liian nopeasta kasvusta.

Rodulle tyypillisiä vammoja ovat takapolvien ristisiteiden repeytymiset, jotka usein myös ilmenevät nuorella koiralla. Tiedän tapauksen, jossa nuori amstaffi jonka polven ristiside oli täysin repeytynyt, juoksi iloisesti ontumatta eläinlääkärin vastaanotolle. Eläinlääkäri ei tahtonut uskoa näkemäänsä todeksi.

Lyhytkarvaisena koirana amstaffeilla on jonkun verran iho-ongelmia. Varsinkin narttukoirilla ihottumat liittyvät usein hormonitason vaihteluihin eikä näihin ole löydetty yksiselitteistä hoitomuotoa. Yleensä kuitenkin ihottumat paranevat itsestään, varhainen antibiootti hoito on usein osoittautunut herkistävän koiria entisestään. Amstaffien tassuihin voi kosteina aikoina muodostua syviä ihotulehduksia, furunkuloosia. Ennaltaehkäisynä toimii hyvä tassujen puhdistus ja kuivaus ja hoitona näissä antibiootit. Kokonaisuudessaan amstaffi on verrattain terve rotu.

Masterbolt amstaffit kasvavat ja elävät perheen jäseninä. Kantakoiramme ovat amerikkalaisia tuontikoiria, menestyneistä näyttelylinjoista. Olemme jatkuvasti yhteydessä sekä rodun kotimaan USA:n, että eurooppalaisiin kasvattajiin. Vaadimme itseltämme kasvattajina paljon mm. satsaamalla rodun jalostamiseen. Valikoimme myöskin pentujemme ostajat/sijoituskodit huolella. Pentuja tehdään harvakseltaan; siksi etsimme pennuillemme aktiivisia näyttely- ja harrastuskoteja. Vastuumme pennuista ei lopu luovutusikään vaan pidämme yhteyttä kasvatteihimme jatkossakin.

Back - takaisin



The history of the American Staffordshire Terrier
The history of the American Staffordshire Terrier is, in Many respects the same as that of the Staffordshire Bull terrier. Both originate from the same old English breed, the bull-and-terrier. Today they are two completely separate breeds ,differing both in appearance and personality. In the 19 th century American Staffordshire terriers moved with emigrants to America where everything is "bigger and looks better". These dogs were not only bred to be larger and to have better definition but also to emphasise their working dog abilities. Amstaffs were originally used as guard dogs and hunting dogs. They have also been used in dog fights, a cruel practice now banned in developed countries. Licensed breeding has been in existance since 1936 when the American Kennel club agreed the requirements of the breed. Although the Amstaff has been bred for a considerable time as a family pet and show dog, it is still true to say that an adult dog may show aggressive behaviour towards another dog of the same gender. Amstaff or indeed the Staffordshire Bull terrier that are both approved by FCI, should not under any circumstances be mistaken as the pit-bull terrier despite their strong resemblance to oneanother.

In general
For its size the Amstaff is a very strong dog. Its terrier characteristics are seen in its tenacity, persistence and agility. Amstaffs need good basic obedience training, regular exercise and other forms of stimulation. Amstaffs are very willing to learn things and are therefore suited to diverse activities like obedience tests, search-and-rescue, agility, water rescue, tracking etc. If an Amstaff does not have enough to do, home furnishings can come under considerable destruction. Amstaffs are very demanding dogs but are also very rewarding for their trainers as they are able to learn almost anything.

 

Character
Amstaffs become very attached to their owners/families and are upset when separated from them, losing their apetite and becoming listless. Amstaffs are ideal family pets as they are patient enough for the liveliest of childrens games, however because of their strength children should not take them for walks unsupervised . When left alone at home the Amstaff guards its family's property eagerly, but it is not really suited to being a guard dog as every stranger is given the same joyful welcome. The Amstaff's character should be open and it should never be sullen nor distrustful. Outside its home an adult Amstaff is indifferent about strangers which makes it appear uninterested, however this impression vanishes when you visit the Amstaff's home where nobody escapes its greeting. In order that the adult dog can get on better with other dogs of the same sex, it is necessary for puppies to receive alot of positive social contact with other dogs. Amstaffs are not usually the type of dog that you can take to the dogpark, but obedience and social training can be beneficial. Amstaffs should always be under the control of their owners wherever they are.





Behaviour
Amstaffs become very attached to their owners/families and are upset when separated from them, losing their apetite and becoming listless. Amstaffs are ideal family pets as they are patient enough for the liveliest of childrens games, however because of their strength children should not take them for walks unsupervised . When left alone at home the Amstaff guards its family's property eagerly, but it is not really suited to being a guard dog as every stranger is given the same joyful welcome. The Amstaff's character should be open and it should never be sullen nor distrustful. Outside its home an adult Amstaff is indifferent about strangers which makes it appear uninterested, however this impression vanishes when you visit the Amstaff's home where nobody escapes its greeting. In order that the adult dog can get on better with other dogs of the same sex, it is necessary for puppies to receive alot of positive social contact with other dogs. Amstaffs are not usually the type of dog that you can take to the dogpark, but obedience and social training can be beneficial. Amstaffs should always be under the control of their owners wherever they are.

Breed Standard
According to the specifications of the breed, Amstaffs should give the impression of great strength for his size. It should be muscular and compact but still in proportion. Movements should be agile and graceful. Dogs should stand 46-49cm and bitches 43-46cm. In reality these are just guidelines and the vast majority of dogs exceed these measurements. Ears should be when uncropped, rose ears or half-pricked, full drop to be penalized. Amstaffs should be bold, alert and keenly alive to his surroundings.They can really be any colour but more than 80% white, so-called black and tan nor liver coloured should not to be encouraged.The coat is short and smooth and easy to look after so-called "wash and go" coat.



 

Health
Health Finnish Amstaffs are examined for genetic hip dysplasia , eye diseases, and elbow dysplasia. These examinations will be a legal requirement from 01.01 2005 for any dogs to be used in breeding. Amstaffs have hip problems but in Finland there have only been a couple of eye problems. In 1999 a large number of dogs were x-rayed from their elbowst and a number of cases of OD (elbow dysplasia) were found and a few dogs even underwent surgery. Problems of the front and particularly of the elbow joint are very painful and appear when growth is at its fastest. Indeed the problems occur because of excessively swift growth. Many breeders and owners do not think that hip problems are an issue. It is true that a muscular dog does not easily show symtoms of hip disease as the Amstaff has a high pain threshold.This does not mean that the Amstaff does not suffer from pain and discomfort as any other dog would, particularly when severe cases of HD may lead to damaged joints. The most usual injuries to the breed are torn crucial ligaments in the knees, which occur particularly in young dogs. I know of a case where a young Amstaff whose ligaments were completely torn happily ran into the vets surgery, the vet could hardly believe his eyes! As a short -haired dog, the Amstaff may suffer from skin disorders. Bitches often suffer from hormonal skin problems for which there is no simple treatment. When damp the Amstaff's paws may develop deep infections (furuncolosis). This can be prevented by thoroughly cleaning and drying the paws, treatment is with anti-biotics. All in all the Amstaff is a healthy breed.
Masterbolt Amstaffs grow up and live as part of the family. Our breeding dogs have been imported from America from successful show lines. We keep in constant contact with both American and European breeders. We demand high standards of ourselves as breeders. We select the new owners or placements homes for our puppies with great care. We do not often have litters which is why we look for homes which will be active and/or keen to show. Our responsibilty for the puppies does not stop when we hand them over, we keep in regular contact with their new homes.

Back - takaisin